maanantai 7. huhtikuuta 2014

J.K. Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi

Alkuperäinen teos: Harry Potter and the Half-Blood Prince (2005)
Tammi, 2006, kovakantinen, 698 sivua
suomentanut Jaana Kapari


Harry kaivoi viittansa arkusta aika hankalasti, koska yritti olla näyttämättä Dumbledorelle, millainen sotku arkussa vallitsi. Kun hän oli työntänyt viitan taskuunsa, Dumbledore heilautti sauvaansa ja arkku ja Hedwig katosivat. Sitten Dumbledore heilautti taas sauvaansa ja ulko-ovi avautui viileään, sumuiseen pimeyteen.
      "Ja nyt, Harry, astukaamme yöhön ja tavoitelkaamme tuota huikentelevaa viettelijätärtä, seikkailua."

(s. 64)

Potter -kirjojen taikamaailma kutsui jälleen mukaansa ja sitä kutsuahan en voinut vastustaa. Kahden viimeksi lukemani kirjan (Punainen lilja ja Mestarin tunnustukset) kanssa etenin suorastaan tuskastuttavan hitaasti. Yleensä minulla ei mene kauaa yhden kirjan lukemisessa. Noiden kahden kirjan jälkeen olikin erityisen mukavaa uppoutua taas velhomaailman pariin, sillä tiesin lukevani kirjaa, jonka parissa oikeasti viihdyn.

Lontoossa kolea, leppymätön sumu ei hellitä, vaikka on heinäkuu. Silta sortuu, ihmisiä murhataan, pyörremyrsky riehuu maan länsiosassa. Jästien pääministerillä riittää huolia, mutta taikaministerillä, Cornelius Toffeella, ei ole yhtään helpompaa: hän on saanut potkut. Harry Potterin kesäloma keskeytyy, kun itse Albus Dumbledore saapuu Likusteritielle tapaamaan Harry Potteria. Mitä on tapahtunut?
      Harry on nyt kuusitoistavuotias. Kuluvan vuoden aikana hän ja hänen luokkatoverinsa täyttävät seitsemäntoista vuotta, tulevat täysi-ikäisiksi ja saavat aloittaa ilmiintymiskurssin. Rakkaushuolet piinaavat yhtä jos toista, myös Harrya, Ronia ja Hermionea. Mutta kaikkein järisyttävin muutos on se, että Dumbledore alkaa antaa Harrylle yksityistunteja! Miksihän?

Puoliverisessä prinssissä jännitys tiivistyy entisestään. Velhoja ja noitia katoaa ja se on aivan arkipäiväistä. Taikaministeriökin on aika aseeton pelon hallitessa ilmapiiriä. Viimeisen kirjan tapahtumia ja välienselvittelyä pohjustetaan perinpohjaisesti. Harry käy rehtori Dumbledoren luona yksityistunneilla, jossa he tutustuvat lasipulloihin säilöttyjen muistojen avustuksella Voldemortin elämään siihen aikaan, kun hän oli vielä Tom Valedro. Muistojen avulla löytyy keino, jolla kaikkien aikojen vaarallisimman pimeyden velhon voi sittenkin tuhota. Tämän kirjan aikana käy selväksi, että Harryn ja Voldemortin on kohdattava toisensa ja vain toinen heistä voi selviytyä kohtaamisesta.

Kirja on mielestäni yksi sarjan parhaimmista. Sivujen määrässä tämä ei pärjää edeltävälle osalle Feeniksin killalle, mutta lyhyeeseenkin kirjaan on saatu paljon mielenkiintoista asiaa. Kuulun ikäpolveen, joka on varttunut Potterien parissa. Muistan hyvin, kuinka luokkakaverien kanssa keskustelimme välitunneilla kirjan tapahtumista. Yksi ehdottomasti kuumimmista aiheista oli hirnyrkit. Pohdimme mitkä olisivat loput hirnyrkit ja mistä ne voisivat löytyä. Erityisesti tähän kuudenteen kirjaan liittyy muistoissani paljon yhteisöllisyyttä, kun tosiaan porukalla keskusteltiin kirjasta. Jopa sellaiset henkilöt, jotka eivät olleet edes ystäviä keskenään saattoivat jutella kirjasta. On hienoa, että kirja pystyy herättämään ajatuksia, keskustelua ja yhteishenkeä.

Puoliverinen prinssi on koukuttava kirja. Tässä annetaan vastauksia moniin kysymyksiin, mutta samalla kertaa mieleen nousee uusia kysymyksiä, joihin saa vastaukset viimeisestä kirjasta. Lukemisen aikana käy selväksi, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää. Ensimmäisellä lukukerralla itkin lopun surullisen juonenkäänteen takia, vaikka en pidä itseäni hirveän herkkänä kirjoissa tapahtuvien kuolemien suhteen. Tuo kyseinen tapaus tuntui muuten aluksi suorastaan anteeksiantamattomalta. Myöhemmillä lukukerroilla tunne on ollut enemmänkin sellainen, että juuri noin sen pitikin mennä.

Harry Potter-sarja:
Viisasten kivi (Harry Potter and the Philosopher's Stone) 1998
Salaisuuksien kammio (Harry Potter and the Chamber of Secrets) 1999
Azkabanin vanki (Harry Potter and the Prisoner of Azkaban) 2000
Liekehtivä pikari (Harry Potter and the Goblet of Fire) 2001
Feeniksin kilta (Harry Potter and the Order of the Phoenix) 2004
Puoliverinen prinssi (Harry Potter and the Half-Blood Prince) 2006
Kuoleman varjelukset (Harry Potter and the Deathly Hallows) 2008

4 kommenttia:

  1. Muistoja Harry Potter -sarjasta löytyy maittavasti niin kirjojen kuin elokuvienkin suhteen, mutta sinun Harry Potter postauksiesi jälkeen minunkin on pakko palata takaisin Tylypahkan maailmaan! Herran jestas, siitä onkin aikaa :D

    Muistan, että pidin hirveästi kaikista kirjoista, kuitenkin Liekehtivä pikari, Puoliverinen prinssi ja Kuoleman varjelukset olivat suosikkejani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että postaukseni saivat sinut palaamaan Potterien maailmaan! :) Minulla on jostain syystä Potter -kirjoihin liittyvät muistot paremmin mielessä kuin elokuviin liittyvät. Ehkä se johtuu siitä, että pidän Pottereista kirjoina huomattavasti enemmän kuin elokuvina.

      Poista
  2. Blogissani on haaste sinulle.

    Olen lukenut kaikki Potterit ja katsonut elokuvat. Kirjat ovat kunniapaikalla kirjahyllyssä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! :)

      Samoin minulla on Potterit kunniapaikalla kirjahyllyssä. :)

      Poista