maanantai 13. tammikuuta 2014

J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki

Alkuperäinen teos: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban (1999)
Tammi, 2001, kovakantinen, 456 sivua


Harry tavallaan tajusi mitä Hagrid tarkoitti. Kun oli toipunut ensimmäisestä järkytyksestä nähtyään jotain, mikä oli puoliksi hevonen puoliksi lintu, alkoi ihailla hevoskotkien kiiltävää pintaa, joka muuttui liukuen karvaturkista höyhenpeitteeksi. Jokainen eläin oli eri värinen: myrskynharmaa, pronssi, punertava kimo, hohtava kastanja, yönmusta.
(s. 122)

Vaarallinen velho Sirius Musta on paennut Azkabanin vankilasta, mistä yksikään vanki ei ole koskaan ennen onnistunut pakenemaan. Sirius Musta on vuosia aiemmin tuomittu kolmentoista ihmisen murhasta, ja nyt hän on vapaalla jalalla. Kaikki merkit viittaavat siihen, että hän haluaa etsiä käsiinsä Harry Potterin. Taikaministeriö on valppaana, ja Tylypahkan velhojen ja noitien koulussa kiristetään turvatoimia. Koulun porteille värvätään vartioimaan Azkabanin vanginvartijat, kauhistuttavat ankeuttajat. Harry luottaa Tylypahkan muurien suojaan ja rehtori Dumbledoreen, mutta onko hän turvassa edes Tylypahkassa? Miksi Sirius Musta etsii juuri Harrya? Entä miksi ankeuttajien läsnäolo vaikuttaa Harryyn paljon voimakkaammin kuin muihin?

Sain uuden vuoden jälkeen idean, että voisin lukea taas jotain omasta kirjahyllystäni kirjastokirjojen sijasta. Potter-sarjan lukeminen jäi sopivasti viime vuonna kesken kahden ensimmäisen kirjan jälkeen, joten mikäs sen parempi tapa aloittaa uusi vuosi kuin lukea kirja, jonka parissa tietää varmasti viihtyvänsä. En muista suhtautumistani kirjaan silloin lapsena, kun sen ensimmäisen kerran luin, mutta nyt aikuisena tuntuu siltä, että sarja lähtee kunnolla liikkeelle vasta tästä osasta.

Vanhat tutut hahmot seikkailevat jälleen vuoden verran vanhempina ja uusia tuttavuuksia putkahtelee kouluvuoden aikana mukaan. Heti alkajaispidoissa kerrotaan henkilökunnassa tapahtuneista muutoksista ja koulu saa kaksi uutta opettajaa, kun riistanvartija-Hagridista tulee taikaolentojen hoidon opettaja ja pimeyden voimilta suojautumisen opettajan saappaisiin astuu professori Lupin, jota Harryn inhokkiopettaja Kalkaros tuntuu erityisesti vihaavan. Ensimmäistä kertaa henkilökunnasta esittäytyy ennustuksen opettaja Punurmio, joka ennustaa Harrylle vain lyhyttä elämää. Harryn vihamies Draco Malfoy jaksaa edelleen aiheuttaa ikävyyksiä, kuten myös koulun portteja vartioivat ankeuttajat, jotka imevät kaiken ilon ihmisistä.

Mielenkiintoista tässä kirjassa on se, että päähenkilötrio (Harry, Ron & Hermione) ovat jo 13-vuotiaita eli teini-ikäisiä, mutta siitä huolimatta he vaikuttavat vielä lapsilta. Miellän neljännen osan, luultavasti osittain sen synkkyyden takia, eräänlaiseksi kasvuksi, jossa Harryn lapsuus on takana ja edessä tukalat ajat. Tässä osassa hahmot olivat vielä melko lapsellisen viattomia mökötyksineen ja mykkäkouluineen, vaikka kirja onkin selvästi harppaus kohti synkempia aikoja velhomaailmassa. Viimeisten lukujen tapahtumat käynnistävät ketjureaktion, joka huipentuu aivan sarjan viimeisessä osassa. Samalla mietin kirjan kohderyhmää. Kaksi ensimmäistä olivat vielä lastenkirjoja. Voiko tätä enää laskea lastenkirjaksi vai mennäänkö jo nuorten kirjojen puolelle? Sarjan parissa kasvaneena ikärajat alkavat hämärtyä, kun on aina ollut suunnilleen samanikäinen päähenkilöiden kanssa.

Azkabanin vangissa olen aina pitänyt siitä, että taikamaailmaan syvennytään taas lisää ja lukijalle tulee tutuksi koulun ulkopuolisia asioita, kuten juuri vankila, jonne joutuvat velhomaailman rikolliset. Ensimmäisellä lukukerralla en vielä osannut kunnolla arvostaa menneisyydestä paljastuvia asioita, mutta myöhemmillä lukukerroilla yksityiskohdat ovat sopivasti täyttäneet uteliaisuutta Harryn vanhempia kohtaan ja vieläpä lisänneet tiedonjanoa. Oppiaineista kuvataan erityisesti ennustuksen, pimeyden voimilta suojautumisen ja taikaeläinten hoidon tunteja, jolloin saa jotain käsitystä siitä, mitä kyseisten aineiden tunneilla tehdään. Kakkososassa tuli mukaan uusina olentoina kotitontut. Tällä kertaa on ankeuttajien ja hevoskotkien vuoro, joilla kummallakin on merkittävä osa tarinassa.

Potter-sarjassa Azkabanin vanki on jotain lapsuuden ja teini-iän väliltä, siirtymä ikäkaudesta toiseen. Samoin kirja on tapahtumiensa takia siirtymä synkempiin aikoihin. Tämä on tasapainoinen ja onnistunut kokonaisuus, joka pohjustaa tulevaa. Nautin edelleen kirjasta ja samalla kauhistelen sitä, kuinka vaikeaa onkaan yrittää keksiä jotain järkevää kirjoitettavaa kirjasarjasta, jonka parissa olen käytännössä kasvanut.

Harry Potter-sarja:
Viisasten kivi (Harry Potter and the Philosopher's Stone) 1998
Salaisuuksien kammio (Harry Potter and the Chamber of Secrets) 1999
Azkabanin vanki (Harry Potter and the Prisoner of Azkaban) 2000
Liekehtivä pikari (Harry Potter and the Goblet of Fire) 2001
Feeniksin kilta (Harry Potter and the Order of the Phoenix) 2004
Puoliverinen prinssi (Harry Potter and the Half-Blood Prince) 2006
Kuoleman varjelukset (Harry Potter and the Deathly Hallows) 2008

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti