Bazar, 2008, kovakantinen, 486 sivua + haastattelu
suomentaneet Laura Jänisniemi ja Susanna Tuomi-Giddings, Helinä Kangas (haastattelu)
Hän puhui vakuuttavasti. Hän uskoi omiin sanoihinsa. Hoitaja tuijotti häntä yllättyneen näköisenä, mutta muuten David ei saanut selvää hänen ajatuksistaan odottaessaan myönteistä vastausta. Silloisessa mielentilassaan hän ei tullut edes ajatelleeksi, että hoitaja voisi vastata toisin. Silloin, toisin kuin myöhemmin samana iltana ja monina tulevina iltoina, hänelle ei tullut mieleenkään, että hän vaaransi kaiken.
(s. 30)
Olen aikaisemmin lukenut Kim Edwardsilta teoksen Unien järvi. Se jäi mieleen kauniina ja mukaansa tempaavana lukukokemuksena, joten halusin tutustua saman kirjailijan muihin teoksiin. Ilmeisesti Kim Edwardsilta ei ole suomennettu muita teoksia kuin Unien järvi ja nyt lukemani Muisto tyttärestäni, vaikka häneltä on näiden lisäksi ilmestynyt englanniksi teos nimeltä The Secrets of a Fire King.
Tarina lähtee liikkeelle vuodesta 1964, jolloin David Henryn Norah-vaimo odottaa parin ensimmäistä lasta. Synnytys käynnistyy eräänä myrskyisenä yönä. David lähtee viemään Norahia sairaalaan, mutta rankan lumimyrskyn vuoksi he eivät millään ehdi ajoissa sinne. Niinpä David vie vaimonsa omalle pienelle klinikalleen. David ja sairaanhoitaja Caroline Gill auttavat Norahia synnytyksessä. Norah saa terveen pojan, jolle annetaan nimeksi Paul. Yllättäen Paulin jälkeen syntyy tyttö, Phoebe, jolla on Downin syndroomaan viittaavia piirteitä. David uskoo, ettei tyttö elä pitkään, joten tekee ratkaisun, jonka vaikutukset näkyvät perheen elämässä vielä vuosia myöhemmin. Hän kertoo vaimolleen tytön menehtyneen synnytyksessä.
David käskee Caroline Gillin viemään Phoeben vammaisille lapsille tarkoitettuun hoitokotiin, mutta Caroline ei pysty hylkäämään pientä vauvaa hoitokotiin, joten hän päättää kasvattaa Phoeben omana tyttärenään. Vuosien varrella Caroline saa pitää puoliaan muiden asenteita kohtaan useaan kertaan, mutta Phoebe oli hänelle ainoa mahdollisuus saada oma lapsi. Toisaalla Norah Henry suree tytärtä, jota hän luulee kuolleeksi. Norah ja David etääntyvät toisistaan. Norah keskittyy työhönsä matkatoimistossa ja David uppoutuu valokuvaukseen karkottaakseen valheen mielestään. Paulista kasvaa musiikillisesti hyvin lahjakas poika, mutta isä ei tue hänen haavettaan urasta musiikin parissa.
Unien järven tapaan tämän kirjan keskiössä on salaisuus, joka vaikuttaa ratkaisevalla tavalla hahmojen elämään. Davidin valhe jättää jälkensä perheeseen. Norah ei koskaan toivu täysin tyttären menetyksestä ja hän haluaa puhua tapahtuneesta. David puolestaan ei halua käsitellä tapahtunutta kertomansa valheen vuoksi. Toisistaan etääntyminen alkaa jo näin varhaisessa vaiheessa, kun kaksoset ovat vielä aivan pieniä. Vuosien kuluessa avioparista tulee kuin toisilleen vieraat ihmiset. Kirjan lopusta löytyy kirjailijan haastattelu, jossa valotetaan aikakauden suhtautumista henkilöihin, joilla on Downin syndrooma. Haastattelu antoi tietynlaisen selityksen Davidin ratkaisuun, sillä ennen Down-lapsiin on suhtauduttu paljon jyrkemmin. David omasta mielestään tekee ratkaisunsa rakkaudesta, suojellakseen vaimoaan.
En tiedä mitään Downin syndroomasta, eikä se ole elämääni koskettava aihe. En siis osaa sanoa, kuinka hyvin kirjassa kuvaillaan henkilöä, jolla on Downin syndrooma. Näistä lähtökohdista tarkasteltuna kuvaus oli oikein uskottavaa. Ainoa asia, mihin kiinnitin huomiota, oli helppous. Carolinen ja Phoeben elämä vaikutti varsin helpolta. Arvelen, että kirjassa arkea vammaisen lapsen kanssa on ehkä hieman kaunisteltu. Kaikilla on tietysti hyviä päiviä, mutta Carolinen ja Phoeben elämä tuntui sujuvan erittäin hyvin, eikä Phoebe ollut yhtään hankala lapsi. Mitä nyt olen joskus törmännyt vammaisten lasten vanhempien avautumisiin heidän elämästään esimerkiksi median kautta, niin todellisuus voi olla jotain muuta.
Tarina on traagisen surullinen valheen vuoksi ja siksi, että kaksoset erotetaan toisistaan heti syntymän jälkeen. Kirjan edetessä loppua kohti tarinaan tulee toiveikkaampi sävy. Aihe on kiinnostava, mutta valitettavasti täytyy todeta, että tästä olisi voinut saada kokoon paljon mielenkiintoisemman tarinan. Minuun kirja ei vedonnut, enkä saanut oikein kunnolla kiinni kirjan maailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti