torstai 30. huhtikuuta 2015

Tuire Kaimio: Pennun kasvatus

WSOY, 2002, kovakantinen, sivumäärä 272


Jokainen pentu on omanlaisensa. Pennun rotu antaa osviittaa siitä, millainen aikuinen siitä mahdollisesti tulee. Yksilölliset erot ovat kuitenkin saman rodun edustajien välillä suuria. Lisäksi olot kasvattajan luona ja pennun kokemukset sen ensimmäisten elinviikkojen aikana muokkaavat koiran luonnetta perimää enemmän. Koiran luonneominaisuuksista vain vilkkaus tai rauhallisuus on voitu osoittaa vahvasti perinnölliseksi. Sen sijaan erot koirien arkuudessa ja luottavaisuudessa, vihaisuudessa ja ystävällisyydessä, hermostuneisuudessa ja tyyneydessä johtuvat useammin elinympäristöstä.
(s. 15)

Olen saanut Pennun kasvatuksen lahjaksi joskus aikoinaan teini-iässä, jolloin luin kirjan. Lueskelin tätä myös koirani pentuaikana ja hyödynsin joitakin ohjeita. Ainakin aivovoimistelutehtäviin otin vinkkejä. Kirja tuli uudelleen ajankohtaiseksi, kun lähipiiriini saapui nyt kevään aikana koiranpentu. Pikkuotus innosti muistelemaan pentuaikaa ja kaivamaan samalla tämän kirjan esiin.

Pennun kasvatus on hyvin selkeä ja kattava tietokirja, joka opastaa koiranpennun omistajaa toimimaan lemmikkinsä kanssa. Teos esittelee koiran pentuajan ikäkaudet aina vauvaiästä murrosikään asti. Kirja on jaettu viiteen eri osuuteen, jotka ovat: Pentua odotellessa, Pentu asettuu taloksi, Myöhäinen leimautumisvaihe, Koiran lapsuusikä ja Murrosikä. Jokainen osuus sisältää ikäkauteen sopivia koulutusharjoituksia ja leikillisiä aivovoimistelutehtäviä, joita voi tehdä koiran kanssa sekä paljon tietoa koirien käyttäytymisestä. Kirja alkaa lyhyellä ohjeistuksella siitä, kuinka kirjaa käytetään.

Kaimion vahvuus on ehdottomasti selkeys. Kaikki tietojutut koirien käyttäytymisestä ovat avartavia ja todella mielenkiintoista luettavaa. Selkeys näkyy myös eri harjoitusten, niin koulutuksellisten kuin enemmän leikkimielisempien, ohjeissa. Ne on selitetty hyvin perusteellisesti. Melkein voisi sanoa, että lukemisen jälkeen ei voi jäädä epäselväksi, mitä tulisi tehdä. Samalla ohjeiden pituus tuntui välillä hieman puuduttavalta. En ole harjoitellut kaikkia asioita yhtä monen toiston verran koirani kanssa, mutta tietysti jokainen koira on yksilö. Joku tarvitsee enemmän toistoja kuin joku toinen koira. Näin maallikkona, mitä tulee koiran kasvatukseen, sanoisin Kaimion ohjeiden vaikuttavan sellaisilta, että niillä saa varman tuloksen. Tarkoitan sitä, että kovapäisempikin koira oppii toistojen kautta asian, eikä oppiminen jää puolitiehen.

En enää muista, mistä osuudesta pidin aikaisemmalla lukukerralla, mutta tällä kertaa suosikeikseni nousivat erilaiset aivovoimistelua tarjoavat harjoitukset. Olen tehnyt niitä aikaisemmin, mutta ne ovat vuosien kuluessa jääneet unohduksiin. Kahdeksanvuotias labbikseni, joka on viime aikoina laiskistunut, innostui sekin palaamaan harjoitusten pariin. Kumpi sitten mahtoi motivoida enemmän, itse tekeminen vai palkkioksi saatavat namipalat? :)

Osalistun kirjalla Luetaan sateenkaari -haasteeseen. Saan kirjan oranssista selkämyksestä toisen raidan kirjalliseen sateenkaareeni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti