perjantai 13. kesäkuuta 2014

Italo Calvino: Halkaistu varakreivi

Alkuperäinen teos: Il visconte dimezzato (1952)
Tammi, 2004, kovakantinen, 115 sivua
suomentanut Jorma Kapari



Sinä yönä Medardo ei tahtonut saada unta, vaikka olikin väsynyt. Hän kuljeksi edestakaisin telttansa lähistöllä ja kuuli vartiomiesten huudot, hevosten hirnunnan, jonkun unissaan puhuvan sotilaan katkonaisen muminan. Hän katseli taivaalle Böömin tähtiä, ajatteli uutta sotilasarvoaan, seuraavan päivän taisteluja ja kaukaista isänmaataan, sen kaislojen suhinaa virroissa. Sydämessään hän ei tuntenut kaipuuta, ei epäilyä, ei huolta. Hänelle asiat olivat vielä kokonaisia ja kiistattomia, ja sellainen hän oli itsekin.
(s. 11)

Etsin lukemista Italia-lukuhaastetta varten ja erityisesti mieleeni jäi Italo Calvinon nimi. Kirjailija edustaa erilaista kirjallisuutta kuin mitä yleensä luen, mutta välillä on hyvä poiketa tutuista tavoista ja kokeilla jotain uudenlaista. En oikeastaan tunne italialaista kirjallisuutta, mutta Calvinon teos oli mielenkiintoinen lukukokemus. Samalla kirja oli mukavan lyhyt. Kiireisestä viikosta huolimatta luin sen parissa päivässä.

Varakreivi Medardo di Terralba on ensikertalaisena mukana sodassa, jota käydään turkkilaisia vastaan. Varakreivi haluaa nähdä turkkilaiset ja niin myös tapahtuu. Valitettavasti mies ei tiedä, että tykkejä kohti ei pitäisi hyökätä suoraan edestä. Onneton varakreivi saa tykistä osuman, joka kirjaimellisesti halkaisee hänet kahtia. Sotatantereella häärivät lääkärit innostuvat ennen näkemättömästä tapauksesta. Kaikkien hämmästykseksi varakreivi saadaan kursittua kokoon ja hän palaa kotiseudulleen miehenä, jonka toinen puoli on peitetty mustalla kaavulla. Väki kotipuolessa huomaa pian, että sodasta palasi Medardon paha puolikas. Varakreivi tekee kotiseudulla pahoja tekoja ja asukkaat elävät pelossa. Edes rakastuminen paimentyttö Pamelaan ei muuta pahaa puoliskoa paremmaksi.

Halkaistu varakreivi kuvaa osuvasti kahtiajakoa. Medardon paha puolikas jättää jälkeensä puolikkaiksi silvottuja eläinten ruumiita, puolikkaita hedelmiä ja tulipaloja. Jonkin ajan kuluttua samoille seuduille saapuu kiertelevä muukalainen, toinen puolikas, joka tekee vain hyviä tekoja. Kauaa eivät liian pitkälle menevät hyvät teot ilahduta. Lopulta kyläläiset kyllästyvät kumpaankin varakreivin puolikkaaseen. Kukaan ei jaksa hyvää tai pahaa yksinään, eikä ihminenkään voi olla vain toista. Silloin kun hyvä ja paha ovat yhdessä tasapainossa keskenään, on kaikki hyvin.

Tarina on helppo nähdä hieman outona satuna aikuisille, mutta taustalla piilee syvällisempiä ulottuvuuksia. Etsintäni perusteella sain mielikuvan, että Calvino käytti paljon vertaiskuvia. Sen perusteella koin tarinan vertaiskuvallisena yhteiskuntakritiikkinä. Opettavaisesta tarinasta huolimatta enemmän pidin kirjan humoristisesta ja satiirisesta otteesta. Voisin tutustua laajemminkin Calvinon tuotantoon, ehkäpä jo Italia-haasteen merkeissä tai joskus myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti