tiistai 9. heinäkuuta 2013

Anne McCaffrey: Tuliliskojen laulu

Alkuperäinen teos: Dragonsong (1976)
Pernin lohikäärmeritarit osa 3
Otava, 2002, kovakantinen, sivumäärä 218



Oli helppoa tehdä ruokopilli, ja kun viisi pilliä liitti yhteen, niillä voi soittaa moniäänisesti, mikä oli todella hauskaa. Tuliliskot ihastuivat pilleihin, ja aina kun Menolly soitti, ne istuivat kuuntelemassa pienet päät musiikin tahdissa nyökkien.
(s. 112)

Pernin lohikäärmeritarit -sarjaan on alkuperäiskielellä englanniksi ilmestynyt ainakin yli kymmenen osaa. Suomeksi kirjoja on käännetty kolmen osan verran. Tuliliskojen laulu on siis sarjan viimeinen suomennettu osa, mikä hieman kummastuttaa. Tämä kirja nimittäin aloittaa sarjan sisäisen Harper Hall -trilogian. Miksi siis suomentaa juuri ensimmäinen osa trilogiasta, eikä samantien kaikkia tai vaikka ei yhtäkään trilogian osaa?

Vaarallisia rihmoja on satanut Perniin jo seitsemän kierroksen ajan. Tavallisella kansalla on kuitenkin myös muita huolia. Lahdelmalinnan vanha harpunsoittaja Petiron on kuollut. Menolly oli harpunsoittajan lahjakkain oppilas, mutta hän ei voi jatkaa Petironin jäljissä. Menolly on vain tyttö, eivätkä tytöt ryhdy harpunsoittajiksi. Tätä mieltä on linnanherra Yanus, Menollyn ankara isä, joka kieltää tyttöä soittamasta enää ollenkaan. Surullisena harpunsoittajan kuolemasta ja siitä, että häneltä on suurin ilo riistetty, Menolly tottelee isänsä määräystä. Omilla retkillään lahdenpoukaman ympäristöön, Menolly kohtaa eräänä päivänä oikean tuliliskolauman. Tämä löytö muuttaa Menollyn elämän aivan uuteen suuntaan.

Päähenkilö Menolly on 15-vuotias tyttö. Hän on Lahdelmalinnan linnanherran nuorin tytär ja aiheuttaa vanhemmilleen jatkuvasti päänvaivaa. Menolly on siinä mielessä melko tyypillinen hahmo nuoreksi sankarittareksi, että hän ei kunnolla sopeudu muiden joukkoon ja täytä yleisesti hyväksyttyjä normeja. Häntä kuvaillaan esimerkiksi ikäisekseen ja ylipäätänsä tytöksi hyvin pitkäksi. Menollyn kiinnostus soittamiseen ja laulamiseen ei ole toivottua. Hän saattoi kyllä olla harpunsoittajan opissa, mutta uutta harpunsoittajaa hänestä ei missään nimessä voi tulla. Se virka on ainoastaan miehiä varten. Menollyltä löytyy rohkeutta muuttaa asioita mieleisekseen. Hän on valmis uhmaamaan vanhempiensa käskyjä ja lopulta karkaamaan kotoaan.

Tuliliskojen laulu eroaa kahdesta aiemmin ilmestyneestä osasta siinä, että nyt lohikäärmeritareiden sijasta keskitytään tavallisiin Pernin asukkaisiin, joilla ei ole lohikäärmettä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat samaan aikaan kuin toisessa osassa Vaarallinen tähti. Kirjassa tutustutaan Lahdelmalinnan elämään, joka kuulostaa karummalta kuin lohikäärmepesässä asuminen. Töitä on tehtävä jokaisen, joka pystyy jotakin tekemään. Lisäksi merelle on lähdettävä huonollakin säällä, jotta saadaan kalaa pyydystettyä. Rihmahyökkäysten yllättäessä asukkaat ovat täysin lohikäärmeritareiden avun varassa.

Ennen kirjan lukemista olin kuullut, että Tuliliskojen laulu olisi lapsekkaampi ja selvästi nuoremmille lukijoille tarkoitettu kuin aiemmat osat. Tietysti kirjan täytyykin olla, koska tässä päähenkilö on teini-ikäinen tyttö ja kahdessa ensimmäisessä osassa päähenkilöt ovat aikuisia ihmisiä. Nuorempi lukijakunta näkyi kirjassa, mutta en kokenut sitä silti liian lapselliseksi lukea. Harmi, ettei sarjaa ole suomennettu enempää. Ihan mielenkiinnosta olisin voinut lukea, kuinka Menollyn lopulta käy, että tuleeko hänestä harpunsoittajaa ja kuinka hän pärjää tuliliskojensa kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti