maanantai 11. maaliskuuta 2013

J. R. R. Tolkien: Húrinin lasten tarina

Alkuperäinen teos: The Children of Húrin (julkaistu 2007)
Toimittanut: Christopher Tolkien
WSOY, 2007, kovakantinen, sivumäärä 320


"Istu siinä", sanoi Morgoth, "ja katso kuinka pahuus ja epätoivo käy niiden kimppuun, jotka olet antanut käsiini. Sillä sinä olet rohjennut pilkata minua ja olet epäillyt Melkorin, Ardan kohtaloiden herran mahtia. Sen tähden saat nähdä minun silmilläni ja minun korvillani kuulla, eikä mikään jää sinulta salaan."
(s. 65)

Olen lukenut Taru Sormusten Herrasta -trilogian yläasteikäisenä, jolloin pidin kirjaa aivan liian paksuna tiiliskivenä ja sen takia hankalana lukea, vaikka itse tarina olikin mieleenjäävä. Lainasin Húrinin lasten tarinan jokin aika sitten kirjastosta hetken mielijohteesta. Satuin näkemään kirjan hyllyssä ja päätin, että voisin lukea kirjailijan muuta Keski-Maahan sijoittuvaa tuotantoa.

Húrinin lasten tarina vie lukijan menneisyyteen Keski-Maan esiaikojen haltioiden ja ihmisten historiaan. Tapahtumat toteutuvat tuhansia vuosia ennen Taru Sormusten Herrasta -trilogian aikaa. Morgoth langettaa kirouksen häntä pilkanneen Húrinin ja tämän perheen ylle. Tästä hetkestä koko tarina lähtee liikkeelle. Húrinin lapset Túrin ja Niënor joutuvat kirouksen vaikutuksen piiriin, eivätkä pysty pakenemaan sen määräämää kohtaloa. Pääasiassa kirja keskittyy Túriniin, joka nuorena pakenee Morgothia. Húrinin pojasta varttuu aikuinen haltioiden parissa, jossa hän kasvaa hyväksi sotilaaksi, mutta luonteeltaan kovin ylpeäksi. Erään välikohtauksen takia Túrin joutuu lähtemään ja liittyy kohtaamansa lainsuojattomien joukkoon, jonka jälkeen tarina etenee kohti traagista loppuaan.

Húrinin perheen ylle langetettu kirous teki heidän elämästään synkän ja kurjan. Kirjan takakannessa kuvaillaan osuvasti: tummasävyinen, jylhä tarina. Eniten kaiken pyörteisiin joutuu Túrin, jonka elämä näyttää pääasiassa synkältä. Hahmona Túrin aiheutti ristiriitaisia tunteita; toisaalta tunsin sääliä kaikesta siitä, mitä hän joutui kestämään, mutta toisaalta taas ajattelin, että hänen oma ylpeytensä ja äkkipikaisuutensa oikein yllyttivät häntä tummemmalle tielle elämässä. Kirouksesta maksetaan kova hinta, joka ajaa kirjaimellisesti Húrinin perheen tuhoon. Takakannen lupailemat yhteydet Kalevalan Kullervo-taruun tulivat selkeästi esille. Muistelinkin ennen lukemista, että vaikka en ollut tätä teosta aiemmin lukenut, niin olin kuullut, että Tolkien oli saanut Kullervosta inspiraatiota.

En ole mikään fanaattinen Tolkien-fani, joten välillä vaikealtakin kuulostavat paikan tai henkilöiden nimet eivät pysy muistissani. Sen takia olikin helpotus huomata, että tämä teos sisältää itse tarinan lisäksi runsaasti muuta asiaan liittyvää materiaalia. Löytyy niin alkusanat, esipuhe, ääntämisohjeet kuin myös sukupuut, nimiluettelo, kappaleet tekstin rakenteesta ja Suurten kertomusten syntyhistoriasta sekä aivan kirjan lopussa kartta tapahtumapaikoista. Erityisesti alkusanat ja esipuhe olivat valaisevia ennen tarinan lukemista, pääsi tavallaan jo valmiiksi sisään tapahtumiin ilman, että oli lukenut niistä itsestään vielä yhtikäs mitään. Nimiluettelo oli myös tarpeellinen, vaikka on hieman lukukokemusta häiritsevää, jos joutuu koko ajan keskeyttämään lukemisen ja selaamaan kirjan loppuun, jotta voisi tarkistaa, kenestä tai mistä paikasta nyt oli kyse.

Tätä postausta kirjoittaessani selasin samalla kirjasta käytyjä nettikeskusteluja. Sain sen käsityksen, että ilmeisesti olisi pitänyt olla Silmarillion luettuna, jotta tähän teokseen olisi päässyt kunnolla mukaan tai hahmottanut teoksen tapahtumat oikein. Voi olla, että menetin jotain hienouksia tarinasta, koska en ole Silmarillionia lukenut, mutta en koe sen häirinneen lukukokemustani. Pidin tarinasta, joka oli koskettava, eikä varmasti jätä ketään ilman mielipiteitä. Suosittelen siis kaikille, joita vähänkin Tolkienin tuotanto kiinnostaa. Mainitsen vielä lopuksi, että Alan Leen kuvitukset toivat hienon lisän kirjaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti