keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Aino Kallas: Valitut teokset

Otava, 2008, kovakantinen, sivumäärä 442

Huomasin kirjastossa Valitut teokset. Ennestään olin kuullut Sudenmorsiamesta, mutta muuten en tuntenut Aino Kallaksen tuotantoa. Mielenkiintohan siinä heti heräsi kirjaa kohtaan ja päätin ottaa sen luettavaksi, vaikka kotona olikin jo valmiiksi pino lukemista odottavia kirjoja. Valitut teokset sisältää Aino Kallaksen tunnetuimmat romaanit Katinka Raben, Barbara von Tisenhusenin, Reigin papin, Sudenmorsiamen sekä osan Kallaksen novellituotannosta. Tapahtumat sijoittuvat kaikissa tarinoissa menneen ajan Viroon. Innoitusta Kallas on saanut vanhoista myyttisistä virolaisista aiheista.

Kirjan avaavana teoksena on Katinka Rabe aiheenaan lapsuus ja sen loppuminen. Katinka Rabe -niminen päähenkilö on nuori tyttölapsi, joka viettää kesänsä Hovissa, Fataburien ja Rabejen sukujen aateliskartanossa itäisellä Suomenlahdella. Katinkan elämä Mummulin ja Grosspapan isännöimässä Hovissa on huoletonta lapsuuden leikkien lomassa, kunnes hän kohtaa ensimmäisen kerran elämän vakavan puolen kuoleman muodossa. Mielenkiintoista tässä tarinassa on sen pohjautuminen todellisiin tapahtumiin, sillä Aino Kallas käsittelee siinä omia lapsuusajan muistojaan kesistä, jotka hän vietti perheen vanhassa Kiiskilän sukukartanossa.

Niin nukkui Katinka Rabe Hovissa lapsuutensa viimeisen yön. Mutta jossakin, kaikkeuden salaisessa sylissä kypsyivät hänen kohtalonsa, ja kaikki, joihin hän vuorostaan kerran oli aihetta antava, autuuttavat, riemulliset, hukuttavat ja hävittävät. Ja hänen unensa olivat kuten oikean Raben lapsen, – kultaa, purppuraa ja norsunluuta.
(s. 118, Katinka Rabe)

Barbara von Tisenhusen, Reigin pappi ja Sudenmorsian muodostavat yhdessä Surmaava Eros-trilogian, jonka aiheena on luvaton rakkaus. Barbara von Tisenhusenissa nimihenkilö on nuori neito, joka rakastuu kirjuriin ja aikoo karata tämän kanssa, koska heidän liittonsa ei tulisi hyväksytyksi. Reigin papissa puolestaan hiidenmaalaisen, kaikkensa menettäneen pappi Paavali Lempeliuksen rouva rakastuu seurakunnan uuteen Diaconukseen eli apulaispappiin. Kielletty rakkaus on koskettava aihe, mutta näitä kahta suuremman vaikutuksen teki Sudenmorsian. Siinä metsävahti Priidikin vaimo Aalo muuttuu ihmissudeksi kuultuaan Diabolus sylvarum’in eli metsändaimonin kutsun, jota hän seuraa. Öisin sudet juoksevat tappamassa kylän karjaa ja päivisin ovat ihmisiä. Priidik saa selville, että Aalo on muuttunut ihmissudeksi ja ajaa hänet pois kotoa, koska ei voi kestää sitä, että vaimo on riivattu. Aalo jättää kotinsa, pienen vauvansa ja aloittaa elämänsä metsässä välillä suden, välillä ihmisen hahmossa.

Niin Aalo yhtäkkiä nämä sanat selkiästi korvissansa kuuli:
”Aalo, piikaiseni Aalo, tuletkos kanssani suolle?”

(s. 249, Sudenmorsian)

Lukiessani Valittuja teoksia koin sen vanhanaikaisen kirjoitustyylin viehättäväksi. Paikoitellen joitakin kohtia oli vaikea ymmärtää juuri vanhanaikaisuuden vuoksi, mutta se ei hirveästi haitannut. Mitä pidemmälle kirjassa pääsin sitä luentavammaksi lukeminen muuttui. Takakannen mukaan erityisesti Surmaava Eros-trilogiassa Kallaksen käyttämä arkaainen tyyli kohosi loistoonsa. Trilogian aiheisiin vanhanaikainen tyyli kyllä sopii erityisen hyvin, mutta ei se ollut yhtään huonompaa muussa sisällössä käytettynä.

Kannattaa lukea, jos ei kaikkea, niin ainakin Sudenmorsian.